"Kun lapsenlapset syntyvät
sinkoutuvat mummot viimeinkin syrjään
äitiyden pyörremyrskystä
ja ovat vapaita rakastamaan
häikäilemättömästi
niin kuin ei koskaan aikaisemmin .
Viimeinkin he näkevät lapsen
oikean välimatkan päästä.
Lapsi ei ole osa heitä,
he ovat osa lasta,
maailmaa jonka luulivat kadonneen,
ja siinä se avaa ja sulkee silmiään
kuin jokin muinaisaikojen eläin,
äkkiarvaamatta syvänteistä löytynyt,
pieni sipuli joka meissä yhä kätkee kukan
ja kasvun mahdollisuuden.
Niin mummotkin itävät
ja heidän aavikkonsa puhkeaa
villiin kukkaan kun lapsenlapset ratsastavat
yli kuusijalkaisilla hevosilla hiukset hulmuten
ohjaksitta, valjaitta.Runojen kapseessa
ei yksikään kukka taitu."
- Eeva Kilpi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti